Tarkoitus oli aurinkoisen ja lämpimän päivän kunniaksi ottaa Taavista kiva, kesäinen kuva kukkien vieressä. Jostain syystä joka kuvassa oli mukana myös kieli. Tässä edustavimmat otokset Taavin kielestä, joka varmasti jokaiselle Taavin tavanneelle on tullut hyvinkin tutuksi.

Ja vielä loppurutistus, juuri ennen kameran akun hyytymistä...

Kevätaurinko on ihan kiva asia, mutta sen seurauksena meillä on nyt pihassa göötin kestävä hankikanto. Suurimman osan talvea Taavi on kulkenut pihaan kaivettuja polkuja pitkin, hangessa rämpiminen ei ole kiinnostanut. Mutta nyt kun hanki kantaa, voi taas pihassa liikkua laajemmin. Männyn pudonnut latvaoksa kiinnosti ja samalla Taavikin huomasi, ettei naapuriin ole enää niin vaikea päästä.

Ilmeisesti on alettava vahtimaan Taavia pihassaolon aikana tai käytävä kaivamassa vallihaudat aidan viereen.

Vanhoja blogi-merkintöjä lueskellessa huomasin, etten olekaan Taavin ruoka-asioista kirjoitellut viimeaikoina. Taavillehan tuli yhdessä vaiheessa tietyistä ruoka-aineista selviä oireita, jotka vaikuttivat turkin kuntoon ja vatsan toimintaan. Tuolloin löydettiin vain yksi valmisruoka ja ruokalaatu, joka Taaville sopi. Kyseisen ruokamerkin kanssa oli kuitenkin ongelmia. Sitä ei aina ollut eläinkaupassa maahantuojan vaikeuksien vuoksi ja ruokasäkkejä metsästettiin välillä Turkua, Lahtea ja Hämeenlinnaa myöten. Reilu vuosi sitten kyseisen merkin maahantuonti lopetettiin kokonaan.

Tuolloin meillä oli perheessä sellainen vaihe, että ei kauheasti ollut energiaa alkaa metsästää Taaville uutta sopivaa ruokaa. Silloin aikanaan, kun tuli kokeiltua kaikki paikallisten eläinkauppojen koiranruokamerkit läpi. Jotain syötävää oli kuitenkin koiralle annettava, joten otin pienellä varauksella kokeiltavaksi hyllystä perus lammas-riisi kuivaruokaa. Yllättäen se ei ole aiheuttanut Taaville oireita, kuten ei saman merkin kana-riisikään. Näitäkin ruokia oli siis aikanaan kokeiltu ja silloin aiheuttivat oireita. 

Olimme pitäneet tiukasti kiinni siitä mitä ruuantähteitä Taaville saattoi antaa. Nyt olemme höllänneet ja Taavi saa syödä lasten ruokien jämät. Näistäkään Taaville ei ole enää tullut oireita. Ehkä uskaltaudun kohta kokeilemaan muitakin koiranruokia, kuin noita herkkävatsaisille suunnattuja.

Sitä en tiedä miksi Taavi nuorempana reakoi tiettyihin ruoka-aineisiin ja miksi nyt ne sietää. Mutta parasta on se, että enää Taavin ruoka-asiat eivät ole iso ongelma  

...kaksoset harjoittelemassa omatoimista ruokailua.

Kaksoset ovat varsin avokätisiä jakelemaan herkkuja. Jos ei ole aikuinen vieressä tarkkana, on koko lautasen sisältö nopeasti syötetty koiralle. Tänään oli ruokana kanawokkia. Taavi ei ihan kaikkea jaksanut, pavut jäivät syömättä.

 

Me ollaan äiskä pidetty niin kiireisenä, ettei hää ole Taavin blogia ehtinyt päivittelemään. Joten päätettiin hiukan selailla kuvia ja katsoa minkälaista juttua saadaan aikaiseksi. Saihan Veikkokin aikanaan oman jutun tehdä...

Tässä ollaan me, tämän perheen lapset, Veikko (3v ylinnä) ja  kaksoset (1v) Eero ja Noora (alimmaisena). Nukkumaan oltaisiin menossa tai ainakin niin äiti ja isä kuvittelee

Me kaksoset ei olla niin kauhean kiinnostuneita oltu Taavista, kuin Veikko vauvana. Mutta meillä onkin toisemme, joten voidaan yhdessä leikkiä ja tapella. Mutta kyllä mekin ollaan Taavin seuraan hakeuduttu heti, kun on liikkumaan opittu. Tällä hetkellä opetellaan kovasti kävelyn alkeita ja Taavi on todella hyvän korkuinen kävelytueksi. Lisäksi se on niin hömelö, että toistuvasti istahtaa meidän viereen, joten voidaan kätevästi käyttää Taavia tukena ylösnoustessa. Korvista saa parhaimman otteen... 

Taavi hakeutuu usein korkealle (sänkyyn, sohvalle) meiltä rauhaan, mutta ei hätää, me opitaan koko ajan paremmiksi kiipeilijöiksi

Veikko on aikanaan kouluttanut Taavin tosi hyvin. Sille ei tarvi kovasti edes korottaa ääntä, jos haluaa saada sen herkut.

Viime aikoina Taavi ei ole montaakaan herkkuaan saanut syödä itse. Uusimmissa kuvissa, meillä on monesti Taavin puruluu kädessä. Mutta on ne vaan niin hyviä, varsinkin kutiaviin ikeniin.

 

Meidän isoveli tykkää kans puruluista.

Mutta koiranruokanappulat, ne vasta herkkua onkin!! Jos me saatas päättää, niin Taavi sais meidän ruuat ja me voitas syödä Taavin nappulat. Kovasti me yritetään aina niitä omia itsellemme...

Äidin mukaan se miten pitkät hiukset meillä lapsilla on ollut vuoden iässä, on suoraan verrannollinen siihen miten paljon ollaan syöty koiranruokaa.

Ollaan me välillä ihan mukaviakin Taaville. Seuraavassakin kuvassa näkyy miten Taavi on otettu mukaan leikkimään majaan. Palloakin taidettiin hiukan kieritellä Taavin kanssa. (Kunnes ruvettiin riitelemään siitä kuka sillä saa leikkiä Taavin kanssa. Äiti takavarikoi pallon siinä vaiheessa, kun sillä ruvettiin hakkaamaan toisiamme. Pöh, kesken leikin!)

Isoveljellä ja Taavilla on oma leikki. Puhalletaan ilmapalloon ilmaa ja päästetään irti. Meitä naurattaa joka kerta Taavin säntäily pallon perässä.

Taavi on meistä tosi huippukoira ja tykätään puuhata sen kanssa. Osataan tosi nätisti paijatakin.

Aika usein, kun jotain puuhataan, niin Taavi on mukana. Kovasti jo odotetaan ensi kesää, sitten vasta menoa ja meininkiä riittääkin, kun päästään näistä toppauksista eroon. Ja aivan varmasti opetellaan juoksemaan kilpaa Taavin kanssa.

Kun Taavi oli pentu, sen lempilelu oli Herra Karva-Ankka. Sitä Taavi retuutti, kurmotti ja käytti unileluna. Kun Taavi tuli teini-ikään alettiin ankasta käyttää myös nimitystä Taavin Rakas (arvaatte varmaan miksi  ). Valitettavasti Taavin ja Ankan suhde päättyi varsin tramaattisesti, kun erään retuutusleikin seurauksena Ankan sisälmykset levisivät lattialle. Taavia ei Ankan uusi hoikempi olemus miellyttänyt ja lopulta Ankka joutuikin roskiin (laiska emäntä ei jaksanut repaleista lelua paikkailla). Ankan jälkeen ei Taavilla ole ollutkaan yhtään yhtä rakasta pehmolelua.

Helmikuu 2007

Välillä Taavi retuuttaa ja kuljettaa lasten pehmoleluja luvatta. Yksi lasten leluista onkin saanut erityisen aseman. Kesällä, kun takaovea tuli pidettyä paljon auki, tiikeripehmo löytyi usein ulkoa marjapuskien alta, terassilta, milloin mistäkin. Tiikeri onkin saanut lempinimen Taavin Salarakas.